Follow by Email

perjantai 22. toukokuuta 2015

Tie oman todellisuuden tekijäksi

Olen viimeaikoina pohtinut tulevaisuutta, yhteistyömahdollisuuksia ja tavoitteita sekä prosesseja, joilla tavoitteisiin päästään. Välillä olen täynnä voimaa ja varmuutta. Välillä alan epäillä omia motiivejani, toisten motiiveja ja myös omaa riittävyyttä kaikkeen.

Tuntuuko tutulta?

Työni FRM:n parissa on hyvin monimuotoista. Ytimessä omalla kohdallani on organisaation toimivuus, sitoutuminen asiaan ja loppupelissä  koulutusten ja jalkauttamisen onnistuminen. Onnistuminen nimenomaan siltä kannalta, että saan ymmärryksen väsymyksen riskeistä, niiden hallittavuudesta ja vireydestä todella lisääntymään kaikilla työntekijöillä sekä kuulijoiden oman motivaation löytymään, jotta kasvupohja muutokselle on olemassa.

Sitouduin tähän "elämäntehtävään" kymmenkunta vuotta sitten, kun lähdin FRM:n tielle. Tuntui, että ensimmäisen kerran löysin sen ytimestä viisastenkiven siihen, miten sekä organisaatio että työntekijä voivat hyvin. Aluksi tie näytti hyvinkin lavealta, suoralta ja selkeältä. Sitten alkoi eteen tulla risteyksiä, mutkia ja kapeikkoja. Välillä piti hapuilla eteenpäin ja joskus tuli mieleen hypätä koko tieltä metsään ja lähteä etsimään uusia polkuja.

Kartat, tienviitat ja tankkauspisteet

Ilman selkeitä tavoiteasetteluja ja ajoittaisia tilannekatsauksia olisin eksynyt. Ilman perheen ja asiaan paneutuneiden ihmisten tukea sekä syvenevää ymmärrystä siihen, että FRM:ssä on voimaa, olisi matka tähän ollut kovin vaikea. Oma usko asiaan on toki syvä, mutta kyllä sekin horjuu, jos työstään ei saa palkkaa eikä yrittämisen lisäksi aina ole aikaa tai halua sukeltaa byrokratian sokkeloihin hakemaan mahdollisia yhteiskunnan tarjoamia taloudellisia tukiratkaisuja. Näinä aikoina niitäkään ei tarjottimella ole tyrkyllään.

Toisaalta suomalainen järjestelmä tarjoaa onneksi tukeaan muulla tavoin. Yrittäjille on tarjolla korkeatasoista koulutusta osin ilmaiseksi, osin oppisopimuksella tai aivan pienellä omavastuulla. Näistä olen osani hyödyntänyt ja todella saanut työkaluja yrityksen pyörittämiseen. Tällä hetkellä käyn yritysjohtamisen ammattitutkintoa ja aikuiskouluttajan pedapakkia. Molemmat ovat osoittautuneet todella ammattitaitoa lisääviksi kursseiksi. Lisäksi olen itse kouluttautunut vireyden asioissa avoimen yliopiston loistavilla koulutuksilla. Sieltä olen tähän asti suorittanut ravitsemustieteen ja psykologian perusteet sekä johdatuksen vanhuuden tutkimiseen ja nuoruuden haasteet- nimisen luentosarjan.

Matka jatkuu

Alussa kuvasin pohdintojani omista ja toisten motiiveista sekä omasta riittävyydestä. Vailla akateemista loppututkintoa tunnen itseni joskus kummajaiseksi. Yritysmaailma Suomessa arvostaa niin kovin jonkun alan "täydellistä" haltuunottoa tutkintonimikkeellä.

Pohdin itsekin psykologian tai kognitiivisten opintojen mahdollisuutta ihan tutkintoon asti. Sitten totesin, että en halua tutkijaksi - siksi en halua nyt käyttää aikaa tilastotieteen oppimiseen. Haluan oppia noista asioista lisää oman työni edistämiseksi. Siihen riittää hyvin avoimen yliopiston loistava anti. Oma tieni on hakea perustietoa mahdollisimman laajalta ja kasata niistä vahva rakenne suomalaisen FRM:n eteenpäinviemiseksi. Opiskelen siis väsymysriskin hallinnan tutkintoa varten :-).


Yksin tällaista kokonaisuutta ei muutenkaan voi viedä läpi. Siihen tarvitaan omalta osaltani osaavia yhteistyökumppaneita vireyden eri alueilta (uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli). Niitä olen onneksi ympärilleni löytänytkin. Kirjani "Väsymys työelämässä - riskit ja hallinta" näen osaltani ensimmäisenä askeleena tutkintoon, seuraava on toimiva FRM yhdessä isossa yrityksessä. Tämä työ on aloitettu, mutta FRM:ää ei toteuteta hetkessä. Yritys sitoutuu siihen koko elinkaarekseen ja itse sekä yritykseni ja sen kautta yhteistyökumppanini olemme mukana tukemassa ja auttamassa heitä tällä matkalla. Sen tienviitta on: FRM:n avulla vireyden ja turvallisuuden lisäämisen kautta tuloksiin.

Luvassa on varmaan edelleenkin paljon pohdintoja - risteyksiä, mutkia ja kapeikkoja, mutta tavoite on asetettu. Visio on olla vastuuntuntoinen, johtava suomalainen suunnannäyttäjä väsymysriskin hallinnan edistämisessä osaksi yritysten normaalia johtamista. Ja se, mikä minua tässä motivoi, on antaa ihmisille mahdollisuus saavuttaa se mihin avoimuudella, yhteistyöllä ja ihmisen fysiologian ja psyyken paremmalla ymmärtämisellä ja oman sekä jaetun vastuun sisäistämisellä päästään.

Tästä on hyvä jatkaa. Tavoite on asetettu, matkakumppaneita on mukana, lepo- ja tankkauspisteet on mietitty ja oma navigaattori osaa lukea ajantasaista tietoa matkan varrelta ruuhkien ja tarpeettomien pysähdysten välttämiseksi.

Hyvää matkaa myös sinulle lukijani. Tarkista oma suuntasi, määränpääsi ja motiivisi. Muista määrittää sopivat rajat työllesi, yhdistä siihen oma yksilöllinen leposi, liikkumisesi ja ravintosi, jaa matkasi, luo toimiva reitti ja nauti matkasta. Tavataan jossain matkojemme varrella ja vaihdetaan kuulumisia!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Toukotöiden lomassa



Kävellessäni tänä aamupäivänä pikkuista peltoplänttiäni kohti koin kevään valtaavan jokaisen aistini. Ampiainen pörräsi ohitse, kiurut liversivät ja tuttu varis kraakkui tervehdyksensä. Vapun vaihtelevien ilmojen jälkeen aurinko on kerännyt kaikki voimansa ja näkökentän täyttää sini- ja valkovuokkojen sekä leskenlehtien loisto. Molemmat kissanikin ampaisivat riemuiten ja toisiaan takaa ajaen peltoa kohti.

Pellolla tutkailin oikeastaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen, mitä sinne kuuluu. On upeaa nähdä monivuotisten ruohosipuleiden ja raparpereiden olevan nyt jo voimakkaassa kasvussa. Myös mintut löytyivät, kun hieman perkasi ja leikkeli viimesyksyisiä varpuja pois. Persiljakin oli talvehtinut ja marjapensaissa pursui melkoisia lehdenalkuja. Hyvältä siis näyttää ja jonkin aikaa touhuttuani ovat salaatit, tillit ja pinaatit jo istutettu.

Itse nautin suunnattomasti näistä toukotöistä, johtuen kai siitä että olen maalta kotoisin. Siellä vuodenajat kulkivat osana elämää makuina, näkemisenä, tuntemisena ja hajuina. Maatyöt eivät ole keveimmästä päästä, mutta nyt kun enimmän aikaa tekee ”siistiä sisätyötä” niistä saa kaivattua liikettä keholle. Lisäksi tunnen, että aivotkin lepäävät siinä samalla kun kädet tekevät perkausta ja istututusta.

Kaikkia eivät maatyöt houkuta, eikä tarvitsekaan. Silti toivon, etät jokainen pysähtyisi hetkeksi katsomaan ja tuntemaan kevään etenemisen. Nauttimaan auringon lämmöstä, tuulen vireestä ja lintujen laulusta. Vaikka eläisi keskellä kaupunkia, olisi hyvä päästä jollain tavoin yhteyteen luonnon kanssa. Lisääntyvä valo virkistää, luonnon kiihkeä kevättohina energisoi ja toisaalta ulkoilmassa mieli levollistuu.

Tuntuu hyvältä olla osa tätä kaikkea. Luonnon kierrossa ja keskellä voi olla täysin oma itsensä, iästä, asemasta tai mistään ulkoisesta riippumatta. Voi muistella lapsuuden ja nuoruuden kevätpäiviä ja tuntea sen saman ihmettelyn ja odotuksen tunteen. Kesä on jo ovella! Nauttikaa ihmiset jokaisesta päivästä ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.